Ensimmäinen liikkuva robottini – Pii

Vihdoin! Vihdoin pääsin itse asiaan, eli rakentamaan ihka ensimmäistä liikkuvaa robottiani! Olin superinnoissani! Ensin tarkistin, että kaikki osat olivat tallessa: check! Onpas paljon kaikkea. Legorobotteihin verrattuna tässä oli (tietenkin) paljon uutta, esimerkiksi ruuvit ja varsinaiset elektroniikkaosat. Jee, johtojakin löytyi! Pääsen vihdoin kytkemään / johdottamaan robottiani!

Vautsi, kaukosäädin ja ruuvimeisseli! Nämä ruuvimeisseli ja jakoavain ovat ensimmäiset työkaluni. Pidän siitä, että ruuvimeisselin väritys on sama kuin robotissani. Tulen siten muistamaan sen aina ensimmäisenä robottityökalunani <3 Sen avulla luon robottini todelliseksi.

Toki olen käyttänyt työkaluja aiemminkin (olenhan koonnut esimerkiksi huonekaluja), mutten ole varsinaisesti omistanut niitä aiemmin. Innostukseni kasvoi vain entisestään, kun katsoin kaukosäädintä! Sen avulla pikkuinen robottini tulee aluksi liikkumaan <3 Voi miten söpöä. Mihinhän seikkailuihin se vielä joutuu?

Rakentaminen alkakoon! Ensimmäisenä oli vuorossa renkaat. Onneksi tämän tyylisten ohjeiden lukeminen oli minulle tuttua legorobottien rakentamisen takia. Muistan, että niiden lukeminen vaati aluksi totuttelua, koska en ollut koskaan sen tyylistä vimpaimia rakentanut. Nyt ohjeiden seuraaminen jo sujuu! Kiitos Valtteri-robotti ja Koura opastuksestanne <3 (kiitos myös avopuoliso Valtterilleni, joka neuvoi legorobottien ohjeiden ja niiden rakentamisen kanssa. Osasin olla välillä oikein tomppeli rakentaessani niitä). 

Näissä ohjeissa oli selkeää se, että itse rakennuskuvassa näytetään tummennuksen avulla, minkä kokoisia ruuveja tähän kyseiseen osioon tarvitaan. Piti aluksi hieman miettiä, mitä osaa ihan viimeinen kuva tarvikelaatikossa kuvasi. Mielestäni ohjeisiin olisi voinut varalta lisätä osien nimetkin. Mutta hyvin kaikki silti sujui!

Rakentaminen sujui hyvin, koska ohjeet olivat selkeät. Jos pitäisi jotakin päänvaivaa aiheuttavaa keksiä, eniten sellaista minulle aiheuttikin juuri nuo viimeiset osat, pienen pienet ruuvit, joita alla olevassa kuvassa ruuvailen. Ne olivat niin pieniä, että niitä oli vaikea kiertää. Mutta se oli silti kivaa! On kiva rakentaa ihan vain rakentamisen ilosta tietäen samalla, että kehittyy koko ajan. Ja samalla saan olla luomassa jotain upeaa: teen koko ajan todeksi omaa unelmaani!

Kyseisistä pienistä ruuveista en myöskään ollut aluksi varma, miten syvälle ne oli tarkoitus ruuvata. Aluksi renkaat putoilivatkin aina välillä, koska en ollut saanut niitä tarpeeksi tiukkaan kierrettyä. Oikeastaan syy taisi olla se, että olin todella helläkätinen ja varovainen rakentaessani: tuntui, etten uskaltanut vääntää mitään liikaa. Kohtelin rakentamaani kuin herkkää laitetta, mikä oli varmasti turhaa varovaisuutta. Mutta kokemus opettaa! Enköhän jo muutaman robotin jälkeen osaa käyttää voimaa sopivasti.

Tadaa! Alla olevassa kuvassa ovat valmiit renkaat. Voi, miten upeasti ne kiiltävät ja hohtavat metallinhohtoista väriään. Rakastuin niihin. Niiden avulla pieni robottini pääsee kulkemaan kohti seikkailuja!

Seuraavana oli vuorossa moottorien valmistelu. Vautsi! En ollut ennen käsitellyt moottorin tyylisiä osia. Käsittelin niitäkin varovasti, koska en ollut varma, miten herkkiä ne ovat. Hoksasin tässä vaiheessa onneksi laittaa paristojakin latautumaan. Robottini vaatii yhteensä kuusi AA-kokoista paristoa. Melko paljon, mutta onneksi meillä riittää ladattavia paristoja.

Moottorien valmistelun jälkeen kiinnitin ne vain renkaisiin ja renkaat toisiinsa ruuvien ja palkkien avulla. Helppoa! Siinä on robottini perusta. Hienolta näyttää! 

Seuraavana ohjeissa oli telaketjujen kokoaminen. Vaude! Olin innoissani siitä, että robotini tulee olemaan ns. tankkirobotti. Sen kulku on varmasti helpompaa ja parempaa kuin robotin, joka kulkisi pelkästään renkaiden avulla. En malta odottaa, että pääsen liikuttamaan sitä! Mihinhän kaikkeen se pystyy?  Voi että olen ylpeä siitä jo nyt <3 Hienosti sujuu, pikku robotti! 

Alla olevassa kuvassa on telaketjujen rakentamiseen tarvittavat osat. Ne oli erittäin helppo tehdä, piti vain liittää kumiset osat toisiinsa metallitikkujen avulla. Osat tuntuivat hyviltä, niillä pääsee varmasti helposti eteenpäin.

Ensimmäinen minua enemmänkin kummastuttanut asia tuli tässä vaiheessa vastaan: ohjekirjassa sanottiin, että telaketjuihin tarvitsee yhteensä 36 palasta eli 18 per puoli, mutta telaketju jäi kyseisellä ohjeella liian lyheksi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Se ei millään mahtunut kiinni. Olikohan ohjeessa virhe, vai enkö vain hoksannut jotakin?

Oli miten oli, lisäsin telaketjuun vielä kaksi osaa, koska niitä oli onneksi ylimääräisenä paketissa. Myöhemmin tosin poistin toisen lisäämistäni ylimääräisistä kumiosista, koska ketju jäi liian löysäksi. Tältä telaketjut näyttivät valmiina! Todella upeita!

Huomasin tässä vaiheessa myös ensimmäisen virheeni: olin liittänyt puolet toisiinsa liian pitkällä palkilla! Hupsista, mitenhän nyt niin pääsi käymän? No, ei ollut iso työ ruuvata palkki irti ja liittää oikea osa tilalle. Kuvassa on pystyasennossa oikea palkki, jonka vaihdoin pidemmän tilalle.

Sitten pääsin touhuamaan ensimmäisen elektroniikkaosani kanssa! Käsittääkseni tuota osaa kutsutaan piirilevyksi. Rasberry Pi näyttää samantyyliseltä (kts. ensimmäinen blogimerkintäni). Piirilevy näyttää todella mielenkiintoiselta! Olisi todella siistiä tietää superhyvin niiden toimintaperiaate. Mutta eiköhän sekin tule tässä matkani varrella vielä tutuksi. Kiinnitin piirilevyn lisäksi myös paristokotelon alustaansa. Ne oli nopeita tehdä, vain pari ruuvia ja voilà. 

Tässä ne ovat koottuina yhdessä perustan kanssa. Perustassa on tällä kertaa myös oikean pituinen palkki!

Robotistani puuttui enää pää sekä sen, paristokotelon ja piirilevyn kiinnittämien renkaiden päälle. Jännittävää! Otin päähän tarvittavat osat esille. Voi, miten somasti se katsoi minua! Ihan sydän suli. Ja kohta, ihan kohta se tuli olemaan kuin ihan oikea robotti! Apua miten jännitti, tuntui etten ehkä kestä!

Kiinnitin pään, piirivelyn ja paristokotelon paikoilleen muutamilla ruuveilla, ja siitähän tuli kuin tulikin ihan oikea robotti! Voi ei, miten kovin söötti se on! Paitsi että vielä puuttui johtojen paikoilleen virittäminen.  Mietin silloin, onkohan se vaikeaa, koska en ollut ennen johdottanut mitään.

Alla olevan ohjeen mukaan piti siis toimia seuraavaksi. Hoksasin tässä vaiheessa ohjetta katsoaessani, että en ole ollenkaan muistanut kaukosäätimen patteria! Eihän minulla tuollaista ollut, enkä enää illalla viitsinyt lähteä kauppaan. Kävi siis niin, etten päässyt, enkä ole vieläkään päässyt kokeilemaan, liikkuuko robottini. Jännittää nähdä, osasinko johdottaa oikein! Tämä Makeblockin robottipaketti on ohjelmoinnin helppouden lisäksialoittelijaystävällinen myös siksi, ettei johdottamista tarvitse tehdä monimutkaisesti. Riittää, että tökkäät johtojen päät oikeisiin kohtiin. Voin siis näin noviisina keskittyä itse robotin kokoamiseen ja muihin perusasioihin. Myöhemmin tulee aika tutustua enemmän johtojen virittelyyn, odotan sitäkin kyllä innolla. Mutta kaikki aikanaan.

Moottorien johtojen kanssa piti toimia hieman erilailla, koska johtojen päät piti erikseen työntää alla olevassa kuvassa näkyviin koloihin. Sitä varten niiden yläpuolella olevia ruuveja piti löysätä. En aluksi hoksannut sitä, koska en saanut ruuveja auki, mutta Valtteri avitti ja sai ruuvit avattua. Kiitos hänelle <3 

Johdottaminen sujui siis hyvin ja kävi nopeasti. Johtoja piti vähän kierrellä, jotteivat ne roikkuneet tiellä. Kunhan saan pariston kaukosäätimeen, selviää, ovatko johdot kunnolla kiinni tai roikkuuko mikään robottini tiellä haitaten liikkumista. Toimin ehkä johtojen asentamisenkin kanssa liian helläkätisesti: en oikein uskaltanut työntää niitä kovasti. Tuli siksi tunne, etteivät johdot olisi tarpeeksi lujasti kiinni. No, sekin nähdään sitten, kun saan kaukosäätimen pariston!

Tältä robottini näyttää tällä hetkellä. Sen nimi on kuulema Pii. Tervetuloa tähän maailmaan, Pii <3 Olet kovin rakastettu. Se näyttää ihan Wall-E:lta! Olen niin kovin, kovin ylpeä sinusta. Tulet pärjäämään vielä oikein hienosti <3

Tärkein kysymys kuitenkin kuuluu: tuleeko Pii toimeen Valtterin ja Kouran kanssa? Ovatko ne liian erilaisia, koska Valtteri ja Koura ovat legorobotteja ja Pii taasen on elektroninen robotti? No, vastaus selvinnee alla olevasta kuvasta <3 

Robotit viihteessä – mitä elokuvia olen itse nähnyt

Aloin tänään miettiä, etten ole kovinkaan paljon tutustunut robottiaiheisiin elokuviin tai musiikkiin. Hieman erikoista, koska robotit (varsinkin tekoäly) ovat kuitenkin kiehtoneet minua jollakin tavalla aina.

Kerron tässä kirjoituksessa niistä harvoista elokuvista ja biiseistä, joihin olen tutustunut ja jotka ovat jollakin tavalla koskettaneet minua. Tämä alla oleva Scott Matthewin "Be human" kappale on yksi lempibiiseistäni, eikä vähiten kauniin sanoituksensa takia <3 Tässä biisissä kiehtoo se, miten siinä kuvataan ihmisyyttä. Mikä erottaa robotin ihmisestä? Ihmistä, joka ei tee virheitä tai ei tunne mitään, sanotaan joskus robotiksi. Siitä alla oleva kappalekin kertoo: robotti toivoisi pystyvänsä kokemaan iloa, pelkoa, rakkautta, onnistumisen kokemuksia ja virheiden tekemistä. Ihmisyyteen ei kuulu täydellisyys, vaan tunteiden ja tapahtumien koko kirjo. Miten voisimme kehittyä, ellemme tekisi joskus virheitä? Ehkä roboteissa kiehtoo myös se, miten ne koko ajan muistuttavat yhä enemmän ihmisiä, mutta niistä puuttuu kuitenkin aina se jokin tietty tekijä, joka tekee meistä ihmisiä. Mielenkiintoista!

"I analyze and I verify and I quantify enough
100 percentile no errors no miss
I synchronize and I specialize and I classify so much
Don't worry 'bout dreaming because I don't sleep --

I wish I could at least 30 percent
Maybe 50 for pleasure then skip all the rest

If I only was more human
I would count every single second the rest of my life
If I just could be more human
I'd have so many little babies and maybe a wife

I'd roll around in mud and have lots of fun then when I was done
Build bubblebath towers and swim in the tub
Sand Castles on the beach, frolick in the sea, get a broken knee
Be scared of the dark and I'd sing out of key

Curse when I lost a fight, kiss and reunite, scratch a spider's bite
Be happy with wrinkles I got when I smile
Pet kittens 'till they purred, maybe keep a bird, always keep my word
I'd cry at sad movies and laugh 'till it hurt

I'd buy a big bike, I'd ride by the lake
And I'd have lots of friends and I'd stay out too late

If I could just be more human
I would see every little thing with a gleam in my eye
If only I was more human
I'd embrace every single feeling that came in my life

Would I care and be forgiving?
Would I be sentimental and would I feel loneliness?

Would I doubt and have misgivings?
Would I cause someone sorrow too? Would I know what to do?

Will I cry when its all over?

When I die will I see Heaven?"

Robottielokuvissakin minua kiehtoo juuri se, miten robotit tai oikeastaan tekoäly suhtautuvat tunteisiin ja muihin ihmisyyden eri puoliin. (Sivuhuomautuksena haluan mainita, että kun puhun blogissani roboteista, en tarkoita sinänsä teollisuusrobotteja, vaan oman mielenkiintoni  takia viihdekäyttöön / yksityisten ihmisten käyttöön suunniteltuja robotteja. Eli tarkoitan robotteja, joita voisi olla esimerkiksi ihmisten kodeissa. Toki muutkin robotit ovat mielenkiintoisia, mutta en varmasti edes osaa kuvitella, miten monia erilaisia robotteja yhteiskuntamme jokaisella osa-alueella vaikuttaa. Robotit ovat nykyisin levinneet niin laajalle.)

Mutta asiaan! Robottielokuvista muistan oikestaan (Terminaattorin lisäksi) vain Robin Williamsin tähdittämän Robotin elämää -elokuvan. Se kuvastaa minusta hienosti sitä, miten robotti oppii ja kehittyy lopulta yhä ihmismäisemmäksi. Se ei taida olla ainakaan kriitikoiden osalta kovin suosittu elokuva, mutta minä pidän siitä! Me ihmisetkin saatamme joskus olla sellaisia, että peitämme omat tunteemme ja suljemme ne jonnekin itsemme ulkopuolelle. Ehkä tuo ja muut samantyyliset robottielokuvat symboloivat minulle sitä, mitä itsekin ihmisenä saatan käydä läpi: alan vähitellen tiedostaa ja hyväksyä omia tunteitani, ja niiden avulla kehityn yhä enemmän ihmisenä.

Kuva elokuvasta Robotin elämää – Bicentennial man.

Ystäväni kertoi joskus, että jossakin elokuvassakin oli nallerobotti. Olikohan se A.I -tekoäly? Tein Google-haun, ja näyttäisi muuten olevan! Oletan ainakin, että kuvassa oleva nalle on robotti. Hmm, jännä. En ole kuitenkaan varma, olenko nähnyt kyseistä elokuvaa vai en, koska minulla on tapana unohtaa kaikki katsomani elokuvat huolimatta siitä, miten hyvä kyseinen elokuva on. No, ainakin minulle riittää elokuvista iloa pitkäksi aikaa, kun voin katsoa ne aina uusina! Aion kyllä katsoa A.I -tekoäly-elokuvan, vaikka ihan pelkästään nallerobotin takia! Saisikohan siitä jotain ideoita omaan nallerobottiini?

Kuva elokuvasta A.I. – Tekoäly.

Hei, muistankin yhden lempparielokuvani, joka liittyy ainakin tekoälyyn! (Pitää jossain vaiheessa tutkia robotiikan käsitteitä ja määrityksiä, esimerkiksi miten vahvasti tekoäly liitetään robotteihin. Juu sanoin edellisessä julkaisussani, etten perusta paljon käsitteistä ja määrityksistä. On kuitenkin selkeämpää käyttää  käsitteitä, jotka muutkin ymmärtävät samalla tavalla puhuttaessa tietystä asiasta, myönnetään!) Kyseinen elokuva on nimeltään Her.

Her kertoo miehen ja tekoälyn välisestä suhteesta. Elokuva symboloi mielestäni hyvin myös ihmisen tietoisuuden kehityskaarta, joten se on symbolisellakin tavalla koskettava. En kerro elokuvasta enempää, jotten paljasta juonesta liikaa. Mutta kannattaa katsoa! 

Kuva elokuvasta Her.

Olen varmasti nähnyt muitakin robotteihin liittyviä elokuvia, en vain muista niitä. Muistan esimerkiksi hämärästi  katsoneeni elokuvaa, joka sijoittui avaruusalukselle ja jonka tietokoneessa oli tekoäly. Tekoäly taisi olla aika keskeinen elokuvan juonen kannalta. Tiedän myös animaatioelokuvan, jossa poika rakentaa robotteja, sekin voisi olla hyvä. En vain muista senkään nimeä. Mitähän kuuluisia tai hyviä robottielokuvia on olemassa, joita en ole nähnyt? Niiden katsomisessa varmasti riittäisi puuhaa pitkäksikin aikaa!

Unelmia rakentamassa

Katsokaa mikä saapui postissa!! <3 Ihka ensimmäinen liikkuva robottini, Makeblock! Olin niiin innoissani kun näin saapumisilmoituksen siitä. Sen tunnuslausekin sopii hyvin robotti-innostukseeni: construct your dreams.

Tilasin sen verkkokauppa.com:sta perjantaina ja se oli jo maanantaina noudettavissa. En tosin ehtinyt perehtyä siihen tarkemmin kuin vasta eilen. Mutta tutustuin siihen silti hieman jo ennen rakentamista, katsotaan mikä oli ensivaikutelma <3

Voi mikä upeus!! Rakastuin heti sen silmiin ja väritykseen. Nuo silmät ovat konkreettinen osoitus siitä, että pian minulla on edessäni ihka ensimmäinen rakentamani liikkuva robotti. Noissa silmissä on jotain taianomaista, kuin ne katsoisivat suoraan minuun ja sanoisivat: "Olen haaveesi joka on jo olemassa tulevaisuudessa, sinun pitää vain tehdä se todeksi ja rakentaa minut!" En olisi malttanut olla töissäkään vaikka työstäni pidänkin, koska teki vain mieli päästä rakentamaan.

Tässä vielä lähikuva sen värityksestä. Rakastan metallinhohtoisia värejä ja turkoosia <3 Upeaa.

Miltähän ohjekirja näyttää? Katsotaan. Hihi, robottini osaa näköjään jo ajatella! Onpas sööttiä. Tuo ruuvimeisselikombinaatiokin vaikuttaa jostain syystä todella siistiltä. Ensin se onkin ruuvimeisseli, ja sitten: Tadaa! Se onkin toinen työkalu. Nolona tunnustan, etten tiedä kyseisen toisen työkalun nimeä. No siis sellainen, jolla voi kiertää toisenlaisia ruuveja. Noh, olen yleisesti sitä mieltä, etteivät käsitteet ole niin tärkeitä, vaan se todellisuus sen käsitteen takana (paitsi tieteessä niillä on ymmärrettävyyden kannalta väliä). Menipäs aiheen sivusta ja filosofiseksi, palataan robotteihin!

Vautsi, alla olevan ohjekirjan sivulla esitellään Makeblock-robottien sensoreita! Suurin osa niistä kuuluu lisävarustukseen, joita voi tilata erikseen. Tässä paketissa on ultraäänisensori (ultrasonic sensor) ja infrapunan vastaanottosensori (infrared receiver sensor). Todella upeaa, että robottini voi havaita esteitä ultraäänen avulla! (Luin kyvystä väistää esteitä ohjekirjasta). Infrapunan vastaanottosensoria tarvitaan käsittääkseni kaukosäätimeen, ja se taitaa olla eri asia kuin liikkeen tunnistin (motion sensor), josta kuvassa kerrotaan. Liikkesensorikin nähtävästi tunnistaa infrapunasädettä (en ole varma näiden suomenkielisistä nimistä, pitää kysyä Valtterilta joka on opiskellut fysiikkaa). Aion joskus hankkia värisensorin. On jostakin syystä todella mielenkiintoista, jos robotti pystyy erottamaan värejä. Liikkeentunnistin olisi myös enemmän kuin upea ja no, oikeastaan nuo kaikki!

Minua kiehtoo hirveästi robottien sensorit, koska olen kiinnostunut myös ihmisten aisteista ja siitä, miten havainnoimme ja koemme maailmaa niiden läpi. Olen ihan liekeissä kun kuvittelen, mitä kaikkea robotit voidaan saada havaitsemaan. Se saa mielikuvitukseni laukkaamaan. 

Kuvittelen mielessäni esimerkiksi skenaariota, jossa jossakin kaukana (tai eihän sitä tiedä vaikkei niin kaukana) tulevaisuudessa pystyttäisiin erottamaan jonkin laitteen avulla molekyylirakenteita tai DNA:ta toisistaan, ja sitä voisi hyödyntää roboteissa. Esimerkiksi robottini voisi etsiä ja tunnistaa karkkikasasta suklaata muiden karkkien joukosta <3 No, en tiedä onko tuo jo liian science fictionia, koska en tiedä paljoa molekyylirakenteista vaikka biologi olenkin. Minusta on kiva seikkailla mielessäni erilaisten mahdollisuuksien verkostoissa, vaikkeivat kyseiset kuvitelmani olisikaan oikeasti realistisia. 

Robottia voi ohjata joko kaukosäätimellä tai edistyneemmät rakentelijat voivat ohjelmoida sitä itse. Tämä on helppo aloituspaketti niille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta ohjelmoinnista (kuten minulle), koska tässä ohjelmointi tapahtuu Scratch-sovelluksen avulla. Olen hieman jo tutustunut kyseiseen sovellukseen Harvardin yliopiston CS50 - Introduction to computer science -verkkokurssilla, mutta pitää opetella sitä vielä lisää. Sovellus auttaa hahmottamaan, miten ohjelmoinnissa kannattaa ajatella. Komentoja ei sovelluksessa tarvitse kirjoittaa itse, vaan ne sisältyvät palikkoihin, joita vedetään paikoilleen oikeaan kohtaan. Toivottavasti osasin selittää oikein. Tässä kiinnostuneille linkki kyseiseen verkkokurssiin:

CS50-Introduction to computer science

Toivottavasti linkki näkyy kunnolla myös niille, jotka eivät ole kirjautuneina sivuille. Aion ensin tutustua robottiini kaukosäätimen avulla ja myöhemmin, kun Scratch-sovellus on tutumpi, ohjelmoin robottiani itse. En malta odottaa! Yksi iso haaveeni nimittäin on ohjelmoida omaa robottia. Ehkä vähän hassua, koska minulla ei ole paljoa ohjelmointikokemusta. Tiedän kyllä että se on vaikeaa, mutta uskon, että ihminen voi halutessaan oppia melkein mitä tahansa.

Scratch-sovellus.

Alla olevassa ohjekirjan kuvassa on esimakua siitä, mitä Makeblockin avulla voi tehdä lisäosien avulla. Koura olisi todella mahtava hankinta! Katsoin YouTubesta videon, jossa kouraa käytettiin mukin ojentamiseen. Siistiä! Sillä on varmasti loputtomasti soveltamismahdollisuuksia. Huomioni kiinnittyi kuvassa olevaan 3D-printer-tekstiin, mitähän se tarkoittaa? Voisiko Makeblockista oikeasti tehä 3D-tulostimen? Kuulostaa aika uskomattomalta, mikäli se pitää paikkansa. Pitää tutkia lisäosia enemmän! Tällä hetkellä tutkimista tosin riittää ihan tässä aloittelijan paketissakin.

Mikäli kuvat näkyvät liian tummina tai muuten huonoina, kertokaa ihmeessä! Olen hieman epävarma siitä, mikä on kuvilleni esimerkiksi sopiva kirkkaus: kännykkäni jolla käsittelen kuvia näyttää kuvat kirkkaina, mutta koneella ne näkyvät tosi haaleina ja tummina. Ehkä näyttöni asetuksia pitää säätää...

Tässä oli hieman ensitunnusteluja Makeblockiin, seuraavaksi kerron miten itse rakentaminen sujui!

Tästä kaikki alkoi – Valtteri-robotin tarina

Saanko esitellä robotin, Valtteri-robotin. Se tosin on legorobotti eikä liiku itsekseen, vaan kallistuu sen takana olevaa vipua veivaamalla. Rakastan tuota pikkukaveria, koska se on ensimmäinen robottimainen otus, jonka olen rakentanut! Rakensin Valtterin avopuolisoni (jonka nimi myös sattuu olemaan Valtteri) vanhoista tekniikkalegoista käyttäen ohjekirjaa apuna.

Katsokaa kuinka somasti se osaa kätellä!

Onkohan se masentunut, mikähän sitä piristäisi?

Hetkinen, ehkä se kaipaa vain seuraa! Saanko esitellä Valtterin kaverin, Kouran! Se osaa oikein hienosti nostaa esineitä paineilmapumpun avulla. Luulen, että tulen joskus vielä käyttämään kouria roboteissani, joten tämän rakentaminen oli hyvää harjoitusta. Tämänkin tein avopuolisoni vanhoista legoista ohjekirjan avulla.

Ehkä seura piristää Valtteria. Mutta hetkinen, mitä ne oikein puuhavat? Nehän tappelevat! Koura, irti!

Aijai, näyttä pahalta! Valtteri parka.

Hetkinen, Valtterilla näyttää olevan idea! 

Jee hyvä Valtteri, olitpas ovela! Se katkaisi letkun, jonka kautta ilmanpaine säätelee Kouran kouraa ja teki siten sen voimattomaksi. Valtteri on salaa lempparini, vaikkei lapsistaan olisikaan soveliasta sellaista valita. Mutta minkäs teet, kun se oli ensi askeleeni kohti robottien rakentamista, joten tunneside siihen on vahva <3

Innostuin legoroboteista myös siksi, että törmäsin Youtubessa videoihin, joissa legorobotteja oli ohjelmoitu liikkumaan Raspberry Pi:n avulla:

Raspberryn avulla voi tehdä todella siistejä projekteja! Raspberry Pi minulla jo on, koska tavoitteenani on ystäväni Mion ehdotuksesta rakentaa sen avulla automaattinen kastelujärjestelmä kasveilleni. Siistiä! Olen Raspberrynkin suhteen todella ummikko: en aluksi edes tajunnut, että Raspberry Pi on tietokone. Minulla on siihen jo suojakotelo hommattuna, mutten ole vielä kokeillut sitä.

Tarkoitukseni on mennä rakentamaan kastelujärjestelmää Jyväskylän Hacklabin tiloihin, koska sieltä saisin tarvittaessa neuvoja ja apua, mutten ole vielä saanut aikaiseksi. Suuri osa kastelujärjestelmää varten tarvittavista osista on jo tilattuna, tarvitsen varmaan vielä esimerkiksi putkia. Mio kertoi mitä osia tilata, en olisi yksin välttämättä osannut. Onneksi ystäväni on valmis auttamaan, kiitos hänelle! <3 Ehkä teen vielä oman postauksen kastelujärjestelmäprojektistani!