Tajusin tänään, miksi rakastan robotteja niin paljon: niissä on potentiaalia tulla melkein ihan miksi tahansa! Aivan kuin ihmisissäkin. Vaikka ihminen olisi miten ilkeä tahansa, hänen sisällään on kuitenkin aina mahdollisuus. Se on kuin pieni viaton siemen, josta saa kastelemalla jotain upeaa. Sen olemassaolo pitää vain ensin huomata ja saada se kukoistamaan oikeanlaisten ravinteiden (tai robottien tapauksessa, osien) avulla. Joskus siemen lähtee kasvamaan ja puhkeaa kukkaan vasta kuolinvuoteella, joskus ei silloinkaan. Mutta se on kuitenkin aina siellä, jokaisen sisällä. Niin ihmisen kuin robotinkin. Se ihastuttaa.
No niin Pii, korjataanpas löysät ruuvisi! Voi ei, Piin ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) tippunut mutteri! Ei hätää Pii, niitä pitää vain hieman kiristää. Kaikki on hyvin, eikä kukaan voi enää kertoa sinulle "sinulla taitaa olla pari ruuvia liian löysällä" -vitsejä.
Yllätys oli melkoinen, kun tarkastelin lähemmin Piin terveydentilaa: kaikki mutterit olivat löysällä! Ei ihme, että Pii heilui ja huojui ties mistä, kun viimeksi sitä kävelytin. Ehkä sitten olin hieman hölmö sitä kootessani ja ajattelin, että saan tarpeeksi lujasti mutterit kiinni pelkästään käsin. Voi, mitä olin oikein ajatellut. Opin koko ajan yhä enemmän siitä, miksi robotteja kootessa ei todellakaan kannata olla liian helläkätinen!
Muttereita löysällä joka paikassa.
Katso Pii, tämän avulla sinä tulet kuntoon! Sitten voit taas kirmata huolettomasti.
Voi kauhistus jos nämä mutterit, jotka pitävät Piin sensoria paikoillaan olisivat tippuneet. Ne piti kiristää va-ro-vas-ti, jotten naarmuttaisi sensorin herkkiä osia. Mutta hetkinen, mitä juuri vähän aikaa sitten kehuinkaan oppineeni? Ei liiallisuuksiin menevää varovaisuutta! Mutta toisaalta sensorien ja piirilevyjen suhteen ei kai (?) voi olla liian huolellinen. Ne ovat melko herkkiä kapistuksia. No, teen niiden suhteen poikkeuksen: liika varovaisuus ei venettä kaada vai miten se sananlasku menikään.
Noin, valmista tuli! Katsokaa, miten ylpeänä se on <3 Olet oikein nättinä ja terveenä nyt, Pii.
Seuraavaksi johtojen kimppuun: koska Pii tottelee kaukosäätimen komentoja nurinkurisesti, sen johtojen paikkoja pitää siis vaihtaa. Minun tarvitsee irrottaa alla näkyvät oranssit osat ja vaihtaa mustien ja valkoisten johtojen paikkoja.
Sitä varten irroitan Piin pään: osat on helpompi vetää irti, kun edessä ei ole esteitä. Voi kauhistus, miten surkea näky! Pii raukalta on pää irti, en melkein kestä edes katsoa. No, tämä täytyy tehdä, ei mitään syytä paniikkiin! Tämä on omaksi parhaaksesi, myös minä yritän muistaa sen.
Osa irti ja ruuvi käteen! Pienen pienien ruuvien irroittaminen ja kiinnittäminen takaisin sujuu jo paljon paremmin kuin viime kerralla.
Tadaa! Sain vaihdettua johtojen paikat. Ehkä Pii nyt tottelee kaukosäätimen käskyjä oikein.
Sitten vain pää paikoilleen, ja valmista tuli! Katsotaan, miten käy!
Voi eei! Se ei silti tottele komentoja oikein. Mutta edistystä on silti tapahtunut, luulisin että pitää vaihtaa enää oranssien osien paikat keskenään. Ja toimiihan Pii silti loogisemmin mitä viimeksi.
Annetaanpa sen hieman jaloitella. Voi miten suloista, Piin ensiaskeleita! Hyvä Pii, hienosti menee! Olisipa kiva saada se joskus reagoimaan ääneen, esimerkiksi tulemaan puhetta kohti. Videossahan avopuolisoni ohjaa sitä kaukosäätimellä. En tiedä miten realistista se olisi nykytekniikalla, mutta siinäpä hyvä tavoite! Teknologia kehittyy vauhdilla koko ajan ja muuttuu yhä helppokäyttöisemmäksi. Siitä on todisteena esimerkiksi Pii: ihmiset voivat rakentaa helposti omia robotteja! Siistiä.
Pii osaa nähtävästi olla myös hieman tuhmeliini! Ei Pii, ei saa rutata suklaarusinoita! Toisaalta kaduttaa, että toruin sitä. Ehkä sillä myös tekee vain mieli rusinoita, mutta se ei vain voi syödä niitä, koska se on robotti. Voi miten ikävää, pitänee kaiken varalta olla syömättä herkkuja sen nähden.
Voi apua, katsokaa miten kävi kesken Piin temmellyksen! Sen rengas ja telaketju lähtivät irti. Mitä ihmettä, miten näin pääsi käymään? Mielestäni ruuvasin hyvin kiinni sen pienen pienen osasen, joka pitää rengasta kiinni. Epäilykseni alkoivat herätä: oliko ohjeessa ilmoitettu telojen määrä sittenkin oikein? Laitoin niitä nimittäin yhden enemmän kuin ohjeessa oli neuvottu, koska en uskonut saavani kiinnittettyä teloja toisiinsa ohjeissa kerrotulla määrällä. Luulin siis, että ohjeeseen oli tullut virhe.
Kiinnitin pyörän uudestaan alarunkoon kiinni. Kerkesin jo hieman huolestua ja kontata ympäri kämppää etsimässä pienen pieniä metallinpalasia, koska luulin, että pyörästä puuttui osia. Mutta tajusin huojentuneena, että olinkin katsonut sellaisen renkaan kokoamisohjetta, jota ei kiinnitetä moottoriin! Huh, kaikki osat siis tallella. Varmistin, että pikkiriikkinen ruuvi oli varmasti tiukasti paikoillaan ja laitoin telaketjunkin takaisin renkaiden ympärille. Ehkä se korjaisi asian! Mutta ei. Ei mennyt hetkeäkään, kun toisenkin puolen telaketju irtosi!
Se varmisti epäilykseni, että telaketjun irtoaminen ei johtunut vain renkaan irtoamisesta. Kummatkin ketjut olivat siis liian pitkiä. Päätin siis kokeilla ohjeiden mukaista pituutta ja irroittaa yhden telan ketjuista. Aluksi näytti hieman mahdottomalta saada yhtä telaa lyhyempää ketjua kiinni toisiinsa, mutta hoksasin, että kumi venyykin melko hyvin! Ehkä saan kuin saankin lyhyemmät telaketjut Piille.
Ja onnistuihan se! En olisi milllään uskonut. Tästä lähin uskon ennemmin ohjetta, kuin omia epäilyksiäni.
Näin hienosti Pii rullaa tiukemmilla telaketjuillaan <3 Kerrassaan hienoa, Pii.
Minulla jäi ensi kertaan oranssien osien paikkojen vaihtaminen, jotta saisin Piin tottelemaan kaukosäätimen käskyjä kunnolla. Odotan sitä innolla!
Vihdoin! Tätä olen odottanut: sain viimein patterin robottini kaukosäätimeen!
Asettelin patterit myös Piin selkään, jolloin Piin päähän syttyikin yllättäen punainen valo! Ilahduin ja hämmästyin, koska en osannut yhtään odottaa sitä. Kivaa: ainakin tiesin, että olin laittanut patterit oikein. Kun tarkastelin robottia vielä tarkemmin, huomasin, että valo oli syttynyt pään lisäksi myös sen toiseen sensoriin eli infrapunan vastaanottimeen keskellä, sekä alimpana olevaan Makeblock Orioniin, joka puolestaan on robottini emolevy. Opin muuten äsken uutta sanastoa: tarkistin juuri, mikä kyseinen Makeblock Orion oikeastaan on, ja mitä se tarkoittaa suomeksi. Kiva oppia uutta! Osasinkin aavistaa, että Makeblock Orion on emolevy, koska se on samannäköinen kuin Raspberry Pi (jota en muuten ole vieläkään kokeillut).
Nähtävästi olen ainakin osan johdoista saanut siis kiinnitettyä kunnolla, koska valot palavat vähän joka paikassa. Jännittää nähdä, olenko osannut johdottaa Piin muutenkin oikein. Katsotaan, mitä tapahtuu!
Hassua, Pii pyöri ympyrää, kun vain sen toinen puoli liikkui! Voi pientä rassukkaa. Syy selvisikin pian: alla olevassa kuvassa näkyvä mustavalkoinen johto, joka menee toisen puolen renkaan moottoriin, oli irronnut. Se ei ollut mikään yllätys, koska tiesin, etten kasatessani robottia uskaltanut painaa johtoja kunnolla kiinni. No, vika oli pian korjattu!
Ei muuta kuin uusi yritys, mitähän nyt tapahtuu?
Oho, nyt päinvastoin se puoli, joka aiemmin liikkui, ei enää liikkunutkaan. Välillä Pii taasen ei liikkunut ollenkaan, ja välillä vain toinen puoli oli "elossa". Syy selvisi taas nopeasti: olin jälleen kerran ollut liian helläkätinen ja laittanut alla olevassa kuvassa näkyvät oranssit, emolevyyn kiinnittyvät palikat johtoineen liian hennosti kiinni. Niitä oli vara työntää vielä paljon syvemmälle, mihin vihdoin rohkaistuinkin, kun ajattelin Piin iloista pientä nassua sen tutkiessa sille upouutta maailmaa <3 Nyt johtojen pitäis olla kunnolla kiinni. Ehkä Pii vihdoin liikkuukin!
Pii totta tosiaan liikkuikin! Se elää! Se vain totteli käskyjä hieman hullunkurisesti: kun painoin oikealle, se liikkui taaksepäin, ja kun painoin eteenpäin, se kääntyikin. Hassu, nurinkurinen pikkuinen Pii <3 Oletko tullut tähän maailmaan jostakin nurinkurinmaasta, jossa kaikki on ihan hupsusti, ja jossa esimerkiksi juostaan, kun pitäisi hiipiä? Minäkin haluan käydä siellä <3
No, olin tosin jo varautunut tähän, koska kuten alla olevasta ohjekirjan kuvasta näkyy, robotin virhekääntymisistä varoitettiin jo etukäteen: mikäli robotti ei käänny oikeaan suuntaan, se pitää johdottaa uudestaan.
Pääasia kuitenkin on, että Pii vihdoin liikkuu!! <3 Olen todella innoissani! Ohjasin sitä jo huoneen ulkopuolelle, kun hoksasin, miten sen nurinkurinen liikkuminen tapahtuu. En malta odottaa, että pääsen tutkimaan esimerkiksi miten pitkä kantomatka kaukosäätimessä on. Pii näyttää todella söötiltä taapertaessaan eteenpäin. Hyvä, Pii, maailma on nyt sinun <3
Huomasin Piin touhuiluja seuratessani, että olen johtojen kiinnittämisen lisäksi myös ruuvannut siihen osia kiinni liian helläkätisesti: Pii heiluu ja keikkuu, etenkin sen keskiosa, jossa on kiinni sen pää, sensorit ja emolevy.
Seuraava tehtävä siis on kiristää Piin ruuveja ja vaihtaa oranssiin palikkaan menevien johtojen paikkoja. En malta odottaa!
