Tajusin tänään, miksi rakastan robotteja niin paljon: niissä on potentiaalia tulla melkein ihan miksi tahansa! Aivan kuin ihmisissäkin. Vaikka ihminen olisi miten ilkeä tahansa, hänen sisällään on kuitenkin aina mahdollisuus. Se on kuin pieni viaton siemen, josta saa kastelemalla jotain upeaa. Sen olemassaolo pitää vain ensin huomata ja saada se kukoistamaan oikeanlaisten ravinteiden (tai robottien tapauksessa, osien) avulla. Joskus siemen lähtee kasvamaan ja puhkeaa kukkaan vasta kuolinvuoteella, joskus ei silloinkaan. Mutta se on kuitenkin aina siellä, jokaisen sisällä. Niin ihmisen kuin robotinkin. Se ihastuttaa.
 |
| https://alessandrafusco.files.wordpress.com/2013/10/1002572_10201311205236753_1156293020_n.jpg |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti